KOULU ESSEE: Ajatuksia pienten lasten vanhemmille, 2003

Ajatuksia pienten lasten vanhemmille
steinerpedagogiikan näkökulmasta

Alle kouluikäisen lapsen piirtämisen kehitys on steinerpedagogiikan näkökannalta visuaalinen kuva lapsen maailmaantulo- ja juurtumisprosessista.
Se on kuva siitä, miten kosminen olento vähitellen saavuttaa maanpinnan jalkojensa alla ja tulee tämän maailman kansalaiseksi saaden orastavaan tietoisuuteensa myös kuvan omasta olemuksestaan ja ympäristöstään.
Edeltä mainittua valaisee hyvin oheinen kuva, jossa esikoululainen poika piirtää itsensä vielä päälaestaan taivaassa kiinni olevana. Hänen pienillä piiperöisillä jaloillaan on vielä matkaa maan pintaan. oma nimi taas on saavuttanut maan tason. Hän on voimistanut keskiruumista värillä ja hennoissa käsivarsissa, joista kämmenet ja sormet puuttuvat, pysyy ihmeellisesti ruusu.
Lapsen piirtäminen alkaa jo ennen toista ikävuotta. Tällöin paperille laskeutuu pyörteen omaisia kuvioita. Vielä ei voida puhua varsinaisesta kuvallisesta ilmaisusta, koska pyörteet eivät ole esittäviä, vaikka näemme niissä erilaisia viivojen kiemuraisia, paksunnoksia ja rytmisiä juoksutuksia. Ne antavat meille erilaisen viitteen lapsen liikkuvuuden ja rytmisyyden kokemuksista. Piirtämällä lapsi ikään kuin kirjoittaa näkyviin omia liikkumisen kokemuksiaan, kuten keinumistaan, hyppimistään, pyörimistään ja tanssimistaan. Piirrokset ovat hänen liikkumisensa jälkiä. Piirtäminen on tässä vaiheessa rytminen tapahtuma. ja syntyvä viiva on laadultaan dynaaminen.

Piirroksia ei ole tarkoitettu toisille, kertoo tutkija Wolfgang Grözinger.
”Ne ovat kirjeitä, joita lapset kirjoittavat itselleen.” Voimme tarkastella piirroksia kuin päiväkirjan lehtinä. ne kuvaavat lapsen itsen ja maailman haltuunoton kulkua.
Lapsen tekemissä kuvissa esiintyy samanaikaisesti eri kehitysvaiheita kuvaavia ihmishahmoja. Tämä kuvastaa sitä, miten lapsi piirtämisen kehityksessään – kuten myös muussa kehityksessään – voi palata hetkeksi takaisin jo ohitettuihin kehitys vaiheisiin, ilman että se merkitsee taantumista.

Kysymyksessä on ensimmäinen kerta, kun tämä lapsi piirsi pysty- ja vaakasuorien viivojen leikkaavan toisiaan – kaksi ja puolivuotiaana.
Tämän kaltaisten viivojen taustalla vaikuttaa lapsen omasta kokemusmaailmasta peräisin olevat virikkeet, jossa hän on ylittänyt vaakasuoran tason ja saavuttanut pystysuoran tason noustessaan seisomaan omien jalkojensa varaan.
Merkille pantavaa on, että virikkeet piirtämiseen tulevat lapselle hidassääntöisesti: luettu kirja, retkellä tehty luontohavainto tai kuultu satu suodattavat virikkeitä huomattavan myöhään piirroksiin asti. Kerrotun sadun piirtäminen heti kertomisen päätyttyä koetaankin steinerlaisessa kasvatuskäytännössä vieraaksi. Sehän on kuin ryöstöviljelyä! Sadun kuuluu saada kypsyä öitten uniprosesseissa ennen kuin sitä voidaan työstää edelleen.
3½ tytön luoma ihmishahmon pää on ja vartalo erottuvat selkeästi toisistaan. Vartalon alaosa rajaa viiva, joka erottaa vartalon ja jalat toisistaan. Kädet ovat molemmin puolin vartaloa, tosin epäsymmetrisesti. Kasvoissa on runsaasti ilmettä.

Jalat edustavat tahdon voimaa. Se missä lapsen kehityksen kulloinenkin painopiste on, näkyy usein kuvissa muita suurempana. Huomaa vartalon jäsentely: Uutta on kaulan ilmaantuminen. Tämä esikoululainen elää selvästi ihmisen olemuksen kolmiomaisen jäsentelyn vaihetta. Oheisessa piirroksessa hiukset, kaula, käsivarret, keskivartalo ja jalat on väritetty, sen sijaan kasvot ja jalkaterät ovat jääneet vaille väriä.

Lapsen piirtämisen kehityksessä voi erottaa kolme vaihetta, joista ensimmäisessä hallitsevana on ympyrämuoto(alle kolmevuotiaana), toisessa suorakaidemuodot(3-5-vuotiaana) ja kolmannessa kolmiomuoto(5-7-vuotiaana).

Lapsen esitystapa on tyyliltään erilainen kuin aikuisen. Lapsi valitsee piirroksiinsa värin enemmän mielikuvituksensa kuin näköhavainnon mukaan. Samoin jokin piirroksen yksityiskohdan tai hahmon koko perustuu mielikuvaan siitä mikä on merkityksellistä ja tärkeää. Pieni koko ilmaisee, että kuvattu on lapsesta vähemmän merkityksellistä tai tärkeää. Tätä voi verrata Egyptin vanhassa taiteessa nk. arvoperspektiiviin.

Rudolf Steiner tuo elämänkaariajattelussaan esiin näkökulman siitä, että ihmisen elämässä tapahtuu muitakin ”syntymiä” kuin fyysinen syntymä. esimerkiksi seitsemän vuoden tienoilla tapahtuva vapautuminen eteerisestä, elollisesta suojelu verhosta on tässä mielessä syntymä. Eteerinen suojaverho on siihen asti ollut mukana rakentamassa lapsen fyysistä olemusta. Lapsi palaa myöhemminkin vielä kehän piirtämiseen ja etsiytyy mielellään piiloon tai suojaan pöydän ja pöytäliinan alle.
Suunnilleen 6-vuoden iässä saa piirtäminen mennä hieman taka-alalle, lapsen työskennellessä pelkästään värikehitelmien parissa. Syntyvät kompositiot ovat kauniin tasapainoisia väriharmonioita. Kun vaihe on läpikäyty, lapsi jatkaa taas esittävää piirtämistä. Suhde väriin on kuitenkin rikastunut, ilmenee uusia värikombinaatioita, ja jopa lapselle ominaista väriskaalaa.
Kun lähestytään koulukypsyyttä, eräänä sen merkityksenä voidaan pitää profiilikuvien ja symmetristen piirteiden esiintuloa.

Piirroskuvat antavat käsityksen lapsen kuvittamisen kehityksen prosessi ominaisuudesta. paperi ja kynä ovat lapselle aina myös ajattelun välineitä. Lapsi piirtää havaintojaan sekä omasta itsestään että ympärillään kokemastaan maailmasta. Hän esittää kuviensa kautta elämyksiään, kokemuksiaan, tietojaan ja käsityksiään. hän yhdistelee, jäsentää ja valikoi juuri hänelle itselleen ominaisella tavalla. Hän myös liittää oman tunteenomaisen suhteensa piirroksiinsa. Tämä edellyttää aikuiselta piirroksen tarkastelijalta hienovaraisuutta ja lapsen kunnioittamista.