KOE: Erityiskasvatuksen Koe 2003

1. Pohdi miksi poikkeavalla lapsella on usein heikko itsetunto? Miten voisit estää sen syntymisen?

Jos lapsella on poikkeavuuksia, itsetunnon aleneminen on todellakin todennäköistä.
Ensinnäkin lapset jotka eivät ymmärrä erilaisuutta, usein käyttäytyvät sitä kohtaan pelonsekaisin tuntein. Jos lapsi pelkää jotain hän usein yrittää haukkumalla saada otetta siihen mitä ei ymmärrä, aikuisen on heti puututtava tähän, ja kerrottava miksi toinen lapsi on erilainen ja ettei se ole häpeällistä eikä sitä tarvitse pelätä.
Lapsen itsen kanssa on puhuttava ja kerrottava mitä maailmassa tapahtuu, ja että kaikki eivät välttämättä tule hyväksymään erilaisuutta, mutta suurin osa tulee kyllä.
Lasta pitää kannustaa harrastuksiin ja avoimeen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa. Joskus terapiakin voi olla tarpeen, mutta on tärkeää keskustella ja saada aikaan onnistumisen kokemuksia eri osa-alueilla jotta heille tulisi tunne että he osaavat siinä missä muutkin, vaikka olisivatkin erilaisia mieleltään tai olemukseltaan.
Se ettei ole samanlainen kun muut on yksi suurimmista vioista joita nykypäivän lapsilla voi olla, sillä täysin normaalitkin lapset pyrkivät siihen. Lapsia koulu kiusataan paljon enemmän kuin ennen, sillä useimmat vanhemmat eivät ole kertoneet lapsilleen alusta alkaen, mitä erilaisuus on ja miten käyttäydytään erilaisten ihmisten seurassa.
Erilaisuudesta tulee puhua.
Lapsille on hyvä kertoa, kuinka kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan älykkäitä ja tuntevia ihmisiä, ja että se millainen ulkokuori meillä on, ei peitä sitä kuka me todella sisimmässämme olemme.
Esimerkkinä voi antaa Stephen Hawkins, joka ulkokuorestaan huolimatta on yksi maailman älykkäimmistä ihmisistä.
Erilaisille lapsille on hyvä antaa roolimalleja erityisistä ihmisistä jotka ovat pärjänneet elämässään todella hyvin, vammaisurheilija, tutkijat, perheen isät ja äidit.
Mutta kaikkein tärkeintä on että lapsen ja muiden ihmisten kanssa keskustellaan.
Tietämättömyys on pahinta, se lietsoo pelkoa ja ahdistusta joka manifestoidaan aivan väärällä tavalla.



2. Miten FAS-lapset ja autistiset lapset eroavat toisistaan, ja onko heissä tai heidän hoitamisessaan samankaltaisuuksia?

Fetaalinen alkoholisyndrooma. Eli Alkoholin aiheuttama sikiö vaurio. FAS oireyhtymä johtaa usein lievään tai keskivaikeaan kehitysvammaisuuteen. Vammautumisen syynä on äidin säännöllinen alkoholinkäyttö.
FAS-lapset ovat;
Pieniä ja pienipäisiä,
Heillä saattaa olla epämuodostumia ja sydänvikaa sekä munuaisvikaa,
Heillä voi olla ylimääräisiä varpaita tai sormia,
Sekä kampurajalat,
Heidän kasvonpiirteensä ovat erilaiset, nenä on lyhyt ja leveä, sieraimet näkyvät ja heiltä puuttuu nenänalusvako, korvat ovat matalalla ja ylähuuli on kapea tai ohut.
Nämä lapset kasvavat usein hitaasti, samoin kuin Autistisetkin lapset.
FAS-lapset ovat iloisia, avoimia ja ujostelemattomia.
Ylivilkkaus, keskittymiskyvynpuute ja oppimisvaikeudet ovat yleisiä. Heillä on myös sopeutumisvaikeuksia sekä sosiaalisia vaikeuksia, samoin kuin Autistisellakin lapsella.
Vaikeissa tapauksissa heillä on kehitysvaikeutta ja lievissä tapauksissa oppimis- ja tarkkaavaisuushäiriöitä. Samoin kuin Autistisellakin lapsella.
FAS-lapsi elää tässä hetkessä, hän saattaa olla peloton, eikä tajua tekojensa seurauksia ja siten hän on altis tapaturmille. Kipukynnys on korkea, joten kivusta valitetaan vain jos jotain todella kivuliasta sattuu.
Puheenkehitys usein viivästyy FAS-lapsilla ja he saattavat kaiunomaisesti toistaa kuulemaansa puhetta, samoin kuin Autistinenkin lapsi.

Asbergerin syndrooma eli oireyhtymä on neurobiologinen keskushermoston häiriö, joka näkyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Myös saattaa ilmetä kielellisen ja ei kielellisen kommunikoinnin vaikeuksia, toistuvaa käyttäytymistä ja toimintoihin juuttumista sekä poikkeavaa reagoimista aisti ärsykkeisiin.
Asberger-lapsi on;
Vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (kuten FAS-lapsillakin)
Kapeat kiinnostuksen kohteet (kuten FAS-lapsillakin)
Pakottava tarve juuttua rutiineihin tai harrastuksiin
Puheen ja kielen kehityksen ongelmat (kuten FAS-lapsillakin)
Nonverbaaliset kommunikointi ongelmat
Motorinen kömpelyys
Valtaosa näistä lapsista on normaaliälyisiä, vaikka keskittyminen takkuileekin.
Lasten diagnoosi voidaankin yleensä antaa vasta 7 – 10 vuoden iässä.
Autismissa lapsi välttää katse kontaktia ja kosketusta eikä ole aivoin kuten FAS-lapsi.
Puhe saattaa olla kaikumaista, ei itse puhuttua. (kuten FAS-lapsillakin)
Autismia on kolmessa luokassa, Sosiaalinen häiriö, Kielellinen ja ei kielellinen häiriö sekä Merkillisen rajoittuneet toiminnat ja harrastukset.

Sosiaalisten vaikeuksien vuoksi molemmille olisi hyvä olla henkilökohtainen avustaja. Sekä heidät olisi hyvä pistää mahdollisimman pieniin ryhmiin.
Selvät rajat on hyvä olla molemmilla.
Kuntoutuksessa on hyvä käyttää erilaisia terapioita kuten, toiminta-, puhe-, ratsastus- ja musiikkiterapiaa, sekä tukikeskusteluja.
Kaikki lapset tarvitsevat jonkinlaista kosketusta, ja tähän tulee kiinnittää huomiota.


3. Minkälaista toimintaa suunnittelisit näkövammaiselle lapselle päivähoidossa?

Toiminnasta pitäisi keskustella yhdessä silmälääkärin, optikon, näön käytönopettajan, liikkumis- ja päivittäistoimintojen ohjaajan, fysioterapeutin ja kuntoutusohjaajan kanssa.
Lapselle joka tulee päivähoitoon, pitäisi erityisesti saada näitä apuja;
Kirkaslamppu jos lukee kirjoja (isokirjaimisia kirjoja, jotta näkee oppimiaan kirjaimia), värikkäät aterimet, sekä värikkäät esineet joita päivän aikana käytetään. Terävät kulmat, maton repsottavat reunat, tehdään vaarattomiksi, hyödyntäen sisustuksessa vahvoja värejä.
Joskus on hyvä ettei valot olisi liian kirkkaat, hämäräkin auttaa jos näköä on jäljellä vain vähän.
Myös puhuvia laitteita tulisi olla.
Sekä pinnat eivät saisi kiiltää liikaa, vahapinnat esim; pöydillä, ovat tarpeen.
Lapsen olisi hyvä tulla tutustumaan päiväkotiin ennen kuin sinne hänet tuodaan pysyvästi, hänen on hyvä hahmottaa miltä tila näyttää tyhjänä ja vasta myöhemmin mitä kaikkea lapset tuovat ympäristöön.
Ja aluksi olisi hyvä olla joku joka auttaa sopeutumaan kaikkeen vaikka toinen vanhemmista, kunnes lapsi alkaa tottua uuteen hoitopaikkaansa.
Tehtävät ja toiminta tarhassa tulisi olla näköä kehittävää tai yllä pitävää toimintaa, ja toimintaa selitettäessä kerrottava kaikki ohjeet suullisesti ja selvästi.
Kielellisen ulostulon pitäisi olla selkeää ja täsmällistä. Se että aikuinen puhuu pehmeästi auttaa lasta saamaan häneen paremman yhteyden.
Lapsen kanssa tulee käyttää samoja termejä, kuten esim; tule katsomaan ja oletko nähnyt?
Leikki on lapselle aina parasta, mutta sen ohella voidaan tehdä harjoituksia, näön kehittämiseksi.
Ilman liiallista painetta, sillä juuri nyt lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksiaan, selvitäkseen muiden joukossa omana itsenään, yksilöllisenä.
Muitakin aisteja on hyvä kehittää, kuten kuuloa ja haju- , tunto- ja makuaisteja, sillä näkökyvyn lisäksi myös niitä tarvitaan.
Muotojen tunnustelu on tärkeää käden motoriikan kannalta.
Lasta tulee ohjata toimintaan hellästi vaikka hän vetäytyisikin ja alkaisi ilmentää eri maneereja.
Lapsi on hyvä ottaa syliin jotta hän oppisi tuntemaan olonsa turvalliseksi uudessa ympäristössä.
Lapsella tulisi olla mahdollisuus liikuntaan joka auttaa saamaan yhteyden vartaloonsa ja voisi ilmentää itseään myös tällä tavalla.
Motorinen kehitys on usein hidasta juuri siksi liikunta voi auttaa siihen että lihavuutta ei synny, eikä syrjäytymisen riski kasva.
Muille lapsille on hyvä kertoa, ettei uusi lapsi näe kunnolla ja mitä voi tapahtua tunnilla.
Lapsi oppii suurenosan sosiaalisesta käyttäytymisestään juuri päivähoidossa, joten sitä tulee tukea ja antaa lapselle aikaa perustaa suhteita jotka omalla tavallaan ehkäisevät syrjäytymistä.
Mutta lasta pitää kuitenkin kohdella lapsena, ilman liian syvää erikoiskohtelua.
Liiallinen paapominen voi johtaa myöhempiin ongelmiin.
Lapsi on hyvä sijoittaa pysyvään pienryhmään.
Rauhallinen ympäristö soveltuu hänelle hyvin, sillä liian meluisa voi olla kaoottinen, esim; Steiner päiväkoti hiljaisena paikkana sopii hyvin.
Hoitajan ja vanhempien tulee keskustella usein päivän tapahtumista, jos lapsella on sisaruksia ne olisi hyvä sijoittaa samaan ryhmään.
Rytmi tulee säilyttää varsinkin unen ja toiminnan kanssa, jälleen kerran Steiner päiväkoti, jonka toiminta perustuu rytmiin, on olisi ihanteellinen.


4. Henkilökohtainen avustaja.

Ensinnäkin tuki on tavallisissa arkisissa asioissa auttamista.
-Kaikessa ei saa avustaa muuten lapsen yhteys toisiin katkeaa. Lapsi tarvitsee aina onnistumisen kokemuksia ja epäonnistumisia siinä missä normaalitkin lapset. Pettymykset opettavat moraalia ja itsetuntokin kehittyy. Jos lapsi tyydytetään täysin hänen ei tarvitse oppia, ja juuri oppimista hän tarvitsee. Hänen täytyy itse saada oppia, niin että muutkin lapset näkevät hänet tasavertaisena, ei lellittynä.
Ohjeet lapselle annetaan vasta kun tilanne vaatii.
-Liika paapominen antaa lapselle kuvan ettei hän tiedä, eikä voi.
Turhat säännöt ja kieltäminen voidaan unohtaa.
-Jos lapselle kokoajan hoetaan käskyjä tulee hänestä arka tarttua kommunikointiin ja tilanteisiin.
Uhmakohtaus ei kuitenkaan muuta sääntöjä.
-Sovitut säännöt pitävät, ei liikaa vapauksia eikä liikaa lipsumista, sillä kaikkia tulee koskemaan samat säännöt jotka auttavat lasta samaistumaan muihin lapsiin. Ottaen huomioon lapsen erityisvaikeuksista johtuvat seikat.
Avustajan tulee olla rehellinen.
-Jos jostain sovitaan se pitää, ja jos lapsi kysyy jotain hänelle kerrotaan totuus, sillä ei kukaan tule totuutta aina hänelle kaunistelemaan.
Luottamus on ansaittava.
-Lapsen tulee tietää että hän voi puhua ja luottaa avustajaansa, sillä se on yksi ensimmäisistä ihmis-suhteista.
Lapselle tulee selittää etukäteen tapahtumia, näin helpotetaan sopeutumista ja vähennetään ärsyyntymistä.
Avustajan tulisi tukea kanssakäymistä muiden lasten kanssa, pitäen itsensä tarvittaessa syrjemmässä että lapsi saa itse kokea kanssakäymisen.
Avustajan kanssa kuitenkin täytyy kokoajan olla läsnä, jos lapsi häntä tarvitsee.
Avustaja ei saa vallata avustettavan elämää vaan avustaa vain siinä missä on pakko, hän ei saa elää lapsen elämää ja itse keskustella muiden lasten kanssa, muka lapsen itsen kanssa, vaan hänen on osattava jättäytyä sopivassa määrin syrjään. Ja antaa lapselle mahdollisuus elää itse niin paljon kuin on mahdollista.
Avustajan on hyvä silti seurata perussääntöjä, ja pitää huolen siitä että lapsella on samat rajat kuin muillakin, erityiskohtelu vain syventää kuilua avustettavan ja avustamattoman lapsen välillä.
Ja sitä me emme halua.