Mikä on tradition ja oman ajattelun suhde?
Traditio voi herättää epäluottamusta oman minän ratkaisuihin.
Joten mikä siis on tradition ja oman ajattelun suhde?
Kai aika läjä tätä kysymystä on yhteydessä vastuuseen ja vapauteen. Jos ihminen olisi vapaa päättämään miten hän haluaa itseään kouluttaa, niin oma ajattelu alkaisi ottaa enemmän sijaa traditiosta ja näkymättömistä koodeista joista traditiot muodostuvat.
Traditiot luokittelevat ihmiset ja heidän toimensa antaen tarvittavat säännöt miten minkäkin luokan on itseään koulutettava ja mitä heiltä odotetaan ja missä ajassa.
Yhteiskunta hyväksyy yksilön, jos hän on suorittanut traditionaalisesti opintonsa ja tekee hänestä näin ollen ihmisen.
Miten sitten ihminen joka ajattelee itse ja eritavalla… onko hän yhteiskunnan mielestä sitten vähemmän ihminen, koska hän on vähemmän akateemisesti koulutettu, vähemmän sivistetty?
Kun Snellman sanoo: ”…että hän on tunnustanut tradition totuuden sekä siitä etsinyt ja löytänyt säännön arvostelulleen, mutta samalla, että hän on vapaasti ja itsenäisesti sen käsittänyt.”
Niin minunkin mielestäni. Juuri siinä olen samaa mieltä, ei kaikki traditio ole pahasta vaikka ensin tuntui siltä kun tekstiä silmäili. Oli helppo ajatteli vain asioita jotka olivat väärin, eikä heti halunnut ymmärtää että osaa tuosta traditiosta myös tarvitaan. Ei voida vain ajatella että systeemin voi parantaa vain sen täysin uusimalle, tuo ei liene voi olla kovin usein totta. Vanhakin on ainakin osittain hyväksi todettu, ja myös diplomaattisista ”rauhan” syistä on usein hyvä, ellei pakko, säilyttää jäänteitä vanhasta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti