ESSEE: Alle 3-vuotiaslapsi, 2003

Alle kolmevuotias lapsi;

- Empatia kyky kehittymässä
- Minäkeskeinen ajattelu
- Imee itseensä tunteita ja kokemuksia
- Motoriikan kehitys nopeaa
- Oppii hallitsemaan liikkeitään ja ilmaisee omaa tahtoaan
- Ymmärtää asioiden välisiä yhteyksiä
- Tahto herää à ilmaisee omaa tahtoaan
- Sanoo muutamia lauseita
- Haluaa pukea itse, haluaa tehdä kaiken itse
- Muodot ja koot kiinnostavat
- Leikkii yksin
- Kuulo ja näkö paranee
- Lyhyt jännitteinen
- Käyttää puhetta saadakseen tietoa
- Itsenäistyy

Varhaislapsuudessa psyykkinen kehitys on kytköksissä fyysiseen kasvuun.
On erittäin tärkeää ymmärtää kasvamista lapsen näkökulmasta, yleensä yli kolmevuotiaalle tarkoitetut päivähoito paikat ovatkin alle kolmevuotiaille sopimattomia. päivähoito tulisi silloin räätälöidä lapsen tarpeita vastaavaksi.
Toiminta suunnitelmaa tehtäessä tulee myös ottaa huomioon vanhempien toiveet ja odotukset, kulttuuri perintö ja uudet tiedot.
Ensimmäisenä vuonna lapsen kehitystä hallitsee tunnevuorovaikutus hoivaajien kanssa. Tällöin syntyvät kiintymys ja perusluottamus. Myös puheen kehittyminen alkaa sekä lapsi havainnoin liikkuvia esineitä.
Lapsi alkaa jäljitellä aikuista.
Toisena vuonna lapsen psyykkinen kehitys etenee ja hän oppii ymmärtämään ja käyttämään puhetta tietoa hankkiessaan.
Kolmannen vuoden aikana lapsi huomaa olevansa itsenäinen olento jolla on omia toiveita ja odotuksia. He alkavat myös tunnistaa eroa heidän ja vanhempiensa mielipiteissä.
Lapsen pyrkimys jäljitellä aikuista luo hyvät puitteet mielikuvituksen kehittämiselle.
Päiväkodissa lapsen perustarpeisiin tulee vastata, jotta he saavat voimia ja energiaa toimia. Nämä kolme perus tarvetta ovat;
- Perusluottamus
- Itsekontrolli
- Perusoppimismotivaatio
Ohjaajien tulee vahvistaa lasten luottamuksen tunnetta ja ruokkia heidän uteliaisuuttaan ympäristöä kohtaan, silloin lapset mielellään ottavat vastaan haasteita ja heille muodostuu hyvä oppimismotivaatio.

Alle kolmevuotiaiden ovat vielä hyvin tunteellisia, he ovat herkkiä ja voimakastahtoisia.
Se että lapsi on aina yksilö, temperamentti ja kulttuuri perimä tekevät lapsista aina erilaisia joten toiminta suunnitelma tulee tehdä lapsen kykyjen mukaan.
Se minkälaisia vanhemmat ovat on otettava huomioon lapsen tullessa päivähoitoon, sillä lapsi on tähän saakka imenyt tietoa ja jäljitellyt vanhempiaan.
On tärkeää että hoitajat tekevät työtä yhdessä, tai ainakin yhteydessä vanhempiin.
Päivittäin pitäisi keskustella sekä sopivin väliajoin pitempiäkin aikoja.
Ympäristön tapahtumien toistuvuus ja pysyvyys sekä säännöllisyys ovat tärkeää alle kolmivuotiaalle, jotta nämä pienet saisivat otteen elämästään, sillä he elävät tässä ja nyt, rakentaen perustuksia omalle maailmalleen.
Työntekijöiden vaihtuvuus paikassa jossa on alle kolmevuotiaita tulisi olla mahdollisimman alhainen.
Yksi kiintymiskausista on puolentoista vuoden iästä kahteen vuoteen, tässä vaiheessa tapahtuu nopea ja voimakas lapsen tiedollisen ja tunnevaltaisen minätietoisuuden kasvu, jonka monesti tulkitaan nostavan lapsessa myös rakkauden menettämispelot. Tätä pelkoa vastaan pitää toimia.
Mitä pienempi ryhmä sitä parempi. 6 ja 7 hengen ryhmät olisivat parhaita mahdollisia, mielellään vielä sekaikä ryhmiä jolloin lapsi voi jäljitellä aikuisia ja muita lapsia, tämä on hyväksi myös isommille lapsille.
Koska liika yksitoikkoisuus rasittaa heitä olisi hyvä järjestää tarpeeksi liikuntaa ja leikkimistä. He tarvitsevat elämäänsä runsaasti vaihtelua ja monipuolisuutta.
Silti levon ja aktiivisuuden tulisi olla tasapainossa, pieni ei saa väsyä liikaa.
Puheen ja kielenilmaisu on osa heidän kokonaiskehitystään, näin ollen lapset tarvitsevat riittävän rauhallisen ääni ympäristön, tilaa esikielelliselle ja puheilmaisulleen, niin että heitä kuunnellaan tosissaan.
Lapsi vaatii 100% fyysistä ja henkistä läsnä oloa.
Päiväkodin on oltava myös terveenä pysymisen kannalta hygieeninen.
Siistiksi oppiminen ja WC’ssä käynnistä tulee keskeinen asia kolmannen ikävuoden aikana.
Lasten on annettava suoriutua itse siitä minkä he osaavat ja annettava opetella itse, liiallinen puolesta tekeminen voi olla vahingollista.

(“Uusia taitoja syntyy lasten ryömiessä, kontatessa, kävellessä, kiipeillessä ja noustessa turvallisesti ylös portaita.” - Tämä kuulosti aivan kauhealta, en viitsi edes ajatella lasta joka oppii konttaamaan tai kävelemään tarhassa. Ajatuskin etoo. Miksi lapsia hankitaan jos ne halutaan pois tieltä?)

Lapsilla on erittäin voimakas omistamisenhalu, siksi onkin viisasta, että aikuiset jakavat yhdessä lapsen kanssa, eikä lasta vain pakoteta suostumaan johonkin.
Hieman vanhemmat lapset nauttivat mielikuvituksesta.
Tilaa on annettava, lapsi voi itse kuvitella leikissään vaikka mitä, mutta ohjaajan on oltava läsnä silloin kun hän pyytää apua.
Lapset alkavat myös ymmärtää miksi tiettyä käyttämistä täytyy rajoittaa ja että säännöt ovat reiluja ja oikeudenmukaisia.
Lasten voimakkaat tunteet, itsenäisyys, riippuvuus, ylpeys, häpeä, luottamus, epäily, pelko, kaikkivoipaisuus, viha, rakkaus, suuttumus, hellyys, aloittelevaisuus ja passiivisuus, panevat myös hoitajien ja vanhempien tunteet koetukselle, mutta heidän pitää löytää keino silti luoda lapselle emotionaalista turvallisuutta.
Vaikka lapsen hoito päiväkodissa olisikin vastoin hoitajan omaa mielipidettä hänen tulee silti tietää mitä tehdä sekä antaa lapselle se mitä hän tarvitsee, psyykkisesti, henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti.
Vaikkakin selitykset tasa-arvosta ja kaupunkilaistumisesta ovatkin esillä, ne ovat silti minusta vain selityksiä.
Lasten ei tulisi olla päivähoidossa pitkiä päiviä se rasittaa sekä äitiä että lasta, mikä vaikuttaa vahingollisesti lapsen ja vanhempien tunnevuorovaikutukseen. Lapsi kuitenkin pystyy rakentamaan luottamus suhteita muihinkin aikuisiin kuin vanhempiinsa, mikä onkin tarpeen jos vanhemmat ovat paljon poissa.
Lapsen saapuminen ja vanhemman lähtö vaihtelee tunnepurkauksineen, tähän on totuttava sillä lapsikin vasta harjoittelee. Ohjaajan on hyvä olla turvana vanhemman lähtiessä, ettei lapsi tunne oloaan liian hyljätyksi.
Tässä jäljittely vaiheessa lapsi jäljittelee äitinsä tunteita, siksi äidille on hyvä kertoa tästä, ettei ero tilanne ole liian dramaattinen.
Lapselle on aluksi tärkeää, että ainakin yksi päiväkodin aikuisista on hänen aikuisensa.

Sopeutumisprosessi katsotaan päättyneeksi kun ohimeneviä käyttäytymisiä ei enää havaita. Lapsen vuorokausi rytmin ja
Lapsi elää elämäänsä päiväkodissa kuin kodissaan, tutkien ja aktiivisesti, innokkaana selvittämään maailman mitä erilaisempi ihmeitä, kokeilemaan uusia taitoja sekä luomaan uusia suhteita lapsiin ja aikuisiin.
Lasten sosiaalinen uteliaisuus on erittäin voimakas, vaikka alussa jännitys saattaa estää kanssakäymistä.
Alle kolmevuotias on elementissään leikkiessään. Ja sitä on kannustettava.
On muistettava että alle kolmevuotias on pienempi kuin isommat lapset. Tuolit voivat olla väärän korkuiset, lapsi ei ehkä yletä pöydälle. Lasta pitää auttaa pukeutumisessa, varsinkin pukemisen opettaminen on tehtävä rauhassa, vaikka siihen menisikin aikaa.
Ohjaajat saavat myös etuoikeuden antaa lapselle rajat. Yleensä lapsi oppii päiväkodin säännöt joita hän sitten soveltaa koti elämässäänkin.
Lapset ovat yleensä alle kolmevuotiaina hyvin itsekkäitä, joten leikkiminen toisten kanssa saattaa olla ongelmallista. Lasten yhteisillä leikeillä on suuri merkitys kehitykseen, lapsi oppii maailmasta kokoajan lisää, leikkien ja keskustellen, muiden lasten vaikutusta ei voi väheksyä.
Taas kerran on muistettava että jokainen lapsi on oma persoonansa ja temperamenttinsa ja leikkiminen voi olla yksin tai toisten kanssa. Mutta aikuinen voi omalla käyttäytymisellään maalata lapsen imagoa toisten silmissä, kielloilla tai ylistyksillä.
Koko lapsuutensa lapsi jäljittelee aikuista, eleistä, käyttäytymiseen, liikkeisiin ja äänen painoon, suurin piirtein silmiensiristykseen saakka, joten aikuisen tulee olla tietoinen käyttäytymisestään kokoajan.
Kasvattajan on toimittava ei vain konflikteja ehkäisevästi vaan myös opettaa lapselle vuorovaikutus taitoja ja ohjata heitä harmoniseen yhteiseloon. Lasten taitojen kehittyessä kasvattaja vetäytyy taka-alalle, jotta lapset pystyvät itse selvittämään ristiriitansa ja oppimaan tilanteista. Kasvattajan on kuitenkin tärkeä seurata tilanteita, jotta ristiriitojen ratkaisut eivät tapahdu arempien lasten kustannuksella ja että kaikkien lasten oikeudet otetaan huomioon.
Tämä on mahdollista kun ryhmä on pieni, sekä olosuhteet ovat hyvät ja ilma piiri rakastava ja hyväksyvä.